Heipä hei! On taas se aika vuodesta, kun ulkona alkaa kellemmäinen orava ja valon lisääntymisen myötä meistä tulee kaikista aamuihmisä. Taas seison usvassa pysäkiltä ja siemailen termarikahvia. Ja katson, kun ihmiset juoksevat busseihinsa kuin vilkkaat vihreät kanat kukkotarhassa.
Aamurutiinit ovat tutut ja turvalliset. Sama vonkale kusee bussissa, sama epämukava niska peiton takia. Sama naama alkaa vihjailemaan Punaisenmeren jakomaa siinä vaiheessa, kun stressitaso lähestyy yläilmoja.
Mutta Heipsan, tässä me taas ollaan! Täällä me pyöritään kuin hyperaktiiviset jänikset hamsteripyörässä. Tuska ja kuolema meitä kuljettaa eteenpäin. Suuntana tuntematon ja pelottava maailma, jota kutsutaan työpaikaksi.
Työpaikalla on kuin mafian kokouksessa, sillä siellä määrää pomo ja paikalla on niin paljon liehuvia käsiä, että voit vaihtaa niitä kuin korvapuustin päätä. Mutta onneksi meillä on se ruuanlaittoon liittyvä luojan lahja, eli kahvinkeittäjä. Ilman sitä muutamat tunnit töissä olisivat kuin helvetin esikartano. Kahvi onkin suurin voimavaramme, se pitää meidät hereillä ja ryhdikkäinä. Ja kun siitä puutuu ja sen tilalle tulee joku tee, niin silloin tuntuu kuin olisi karhulla sarvien sijasta puupölkky päähänsä kiinnitettynä.
“Taas sitä itseä vedettiin -kakkaa heittämästä”
Mutta jotta päivä ei menisi pelkästään työnteon ja kahvin juonnin merkeissä, niin kannattaa välillä keksiä jotain hauskaa tekemistä. Tällaisia hetkiä kutsutaan lounaaksi. Siellä voit pitää ystävien kanssa hauskaa ja vaihtaa työpaikan roskapostikokemuksia. Vaihtoehtoisesti voit myös ryhtyä spykkereiden invpaaraaksi selvittämään, kuinka monta sokeripalaa kupissa tulee lisäämällä tarra-auton lempilinjalle kaustisen kunnalle.
Työpäivän päätteeksi on aika lähteä kotiin. Mutta ennen sitä on vielä edessä tunnin sielunryöstämisseikkailu julkisilla liikennevälineillä. Siellä voit tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa kuulumisia. Tai sitten vain sulkea silmät ja antaa hengen kuljettaa sinut kotiin.
Kotona onkin jo toinen maailma vastassa. Lämmintä ruokaa, peittoon kääriytynyttä lemmikkiä ja sohva, joka kutsuu luokseen kuin rakastava äiti. Tässä voit relata ja antaa aivot tiputtaa katon läpi alas. Loppujen lopuksi voit todeta, että kyllä minä sen vuoden purin kakkua heittämästä toisaalta.
Uusia päivä on taas täynnä huumoria ja hauskoja sattumuksia. Se sisältää elämää ja elämä onkin täynnä näistä hetkistä tehtyjä muistoja. Ja niistä muistoista saamme aina nauraa yhdessä. Tämä on elämän paras siivu ja sen ainutlaatuinen mauste- kahvi.
Nautitaan elämästä ja muistetaan, että hyvän päivän reseptiin kuuluu aina hyvä huumori ja kupillinen kahvia. Muuten homma menee ihan kahvilinjaksi. Ja kuka haluaa viettää elämänsä jonossa kahvilassa?
Hyvä päivää kaikille ja muistakaa, että kaikki alkaa aamulla ja päättyy aamuinamulla. Mutta jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia olla nauravainen ja luoda uusia muistoja. Näillä sanoilla jätän teidät ja menen jatkamaan elämän suurta seikkailua, jonka päämääränä on saavuttaa onnellisuus – ja pari hyvää naurua matkan varrella.