Ollaanpa rehellisiä, koko tilanne itärajan takana on yhtä farssia. Viime torstaina Suomi päätti sitten vihdoin toimittaa Venäjälle nootin. Kyllä, oikein kuulit, nootin. Ei siis mitään suuria diplomaattisia eleitä tai vahvoja sanankäänteitä, vaan ihan vain pienen lappusen, jossa ilmoitetaan liikenteen pysäyttämisestä neljällä raja-asemalla. Onko tämä todellisuutta vai olemmeko päätyneet jonkin absurdimman todellisuuden kulmaan?
Ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Marja Liivala selittelee tilannetta kuin olisi täysin normaalia ilmoittaa naapurilleen lappusella, että nyt ei olla kovin tyytyväisiä. “Nootithan on normaali tiedonvälitystapa diplomatia’n asioissa. Niitä lähtee puolin ja toisin eri asioista säännöllisesti”, hän toteaa. Aivan, ihan kuin tämä olisi vain jokapäiväinen tapa kommunikoida maailman suurimman naapurin kanssa.
Ja sitten maanantaina Suomen Moskovan-suurlähettiläs Antti Helanterä päättää käydä “keskustelemassa” Venäjän ulkoministeriön kanssa. Miksi, ihmettelet varmaan? No, koska tilanne maiden välisellä rajalla on aivan päin seiniä. Suomen näkemys haluttiin varmaan henkilökohtaisesti toimittaa, koska eihän sitä voi sähköpostilla tai puhelimitse hoitaa, vai mitä?
Liivalan mukaan keskustelu käytiin Suomen aloitteesta. Tietenkin, kun ollaan niin tyytymättömiä naapurin touhuihin, että on pakko ottaa asia puheeksi. Suurlähettiläs sitten “välitti Suomen näkemyksen”. Kyllä, välitti. Koska varmasti Venäjällä kukaan ei ole tajunnut, että Suomi ei ole täysin innoissaan siitä, mitä itärajan takana tapahtuu.
Ja mitä me saamme vastaukseksi? Venäjä ilmoittaa protestilla tilanteesta. Hienoa, aivan mahtavaa kommunikointia. Suomi ei ole saanut virallista noottia Venäjältä takaisin. No totta kai ei, sehän olisi liian suoraa ja selkeää. Parempi vain lähettää protesti tiedotteena ja antaa toisen päätellä, mikä mättää.
Kaiken tämän keskustelun ja protestoinnin takana on kuitenkin yksi selvä asia: Suomi ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja toimet ovat seurausta tästä. Mutta entäpä Venäjä? He ovat itse tyytymättömiä Suomen toimintaan. Kuka tässä nyt oikein on ensimmäisenä pahoillaan? Vai ollaanko tässä nyt vain kahden naapurin välisessä nokittelussa, jossa kumpikaan ei halua myöntää olevansa se, joka teki virheen? – Venäjähän tässä on sen virheen tietenkin tehnyt, koko maailma tietää sen!
Joka tapauksessa tämä koko tilanne haisee pahalta. Diplomatia vai farssi, sitä on vaikea sanoa. Mutta yksi asia on varma: naapuririitojen selvittelyyn tarvittaisiin ehkä vähän enemmän kuin pelkkä nootti.
Venäjä ymmärtää vain voimaa – sitähän meiltä tarvittaessa löytyy vaikka Moskova’an asti.