Sota-ajan viihde ja propaganda liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Sodan aikana oli tärkeää pitää kansa henkisesti vahvana, joten viihdettä käytettiin usein keinona ylläpitää moraalia ja antaa ihmisille hetki hengähdystaukoa sodan keskellä. Propaganda puolestaan oli tärkeä keino vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja ylläpitää sotaponnistelujen kannatusta.
Sota-ajan viihde oli monipuolista. Monet suomalaiset viihdyttäjät, kuten Olavi Virta, Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa, saivat kansansuosionsa juuri rintamakiertueilla ja -radioissa esiintymällä. Myös elokuvat olivat tärkeä osa sota-aikaa, ja suurin osa elokuvista oli sotapropagandaa. Sodan aikana valmistui muun muassa Tuntematon sotilas, joka on edelleen yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista elokuvista.
Propaganda puolestaan oli tärkeä osa sotaponnisteluja. Suomen hallitus ja armeija pyrkivät vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin ja ylläpitämään moraalia niin kotirintamalla kuin rintamillakin. Propagandaa käytettiin myös vastapuolen mustamaalaamiseen ja heidän sanomansa häirintään.
Sensuuri oli myös tärkeä osa sotaa käyvien valtioiden toimintaa. Sotilassalaisuuksien lisäksi sensuuria käytettiin myös estämään kielteisten uutisten ja mielipiteiden leviämistä. Suomenkin tiedotusvälineissä oli sensuuria, ja kaikki uutiset kävivät läpi sensuurin ennen julkaisua.
Sota-ajan viihde ja propaganda vaikuttivat voimakkaasti kansalaisten elämään. Sota-aikana oli tärkeää pitää yllä moraalia ja kannatusta sotaponnisteluille. Viihde oli tärkeä keino ylläpitää kansalaisten henkistä hyvinvointia, kun taas propaganda pyrki vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin ja saamaan heidät tukemaan sotaponnisteluja. Sensuuri oli osa tätä kokonaisuutta, sillä sen avulla pyrittiin estämään kielteisten mielipiteiden leviäminen ja pitämään kansan mieliala positiivisena.
Vaikka sodan jälkeen on pyritty unohtamaan sota-ajan kärsimykset ja muistelemaan vain voittoja ja sankaritekoja, on tärkeää muistaa myös sota-ajan viihde ja propaganda.