Syksy saapuu ja Suomen hallitus puhuu taas energiasta. Tällä kertaa he suunnittelevat sähkön hintakattoa, ikään kuin se olisi taikasauva, joka pelastaa meidät talven kylmyyksiltä. Mutta onko tästä suunnitelmasta apua vai onko se vain kuin katto ilman seiniä – kaunis, mutta hyödytön?
Hallitus on kuulemma huolestunut siitä, että sähköntuotanto voisi yllättäen häiriintyä. No niinhän se voisi, mutta eikö olisi fiksumpaa keskittyä enemmän siihen, että sähköntuotantoa ei häiriintyisi? Ehkäpä he voivat palkata noitatohtorin tai tilata onnea tuovia amuletteja.
Ministeri Mykkänen valottaa suunnitelmiaan sanomalla, että jos sähkön hinta nousee kymmenkertaiseksi suhteessa tuotantokustannuksiin, tulonjako häiriintyy. No, tottahan toki. Mutta eikö olisi helpompaa estää hintojen nousu kuin yrittää laittaa kattoa nouseville hinnoille?
Tämä hintakatto kuulostaa kuin viime hetken lahjalta, kun unohdit ystäväsi syntymäpäivän ja juokset nopeasti lähimpään kauppaan. Ei ole mitään takeita siitä, että hintakatto auttaisi meitä pitkällä aikavälillä. Sitä paitsi, jos katto on liian matalalla, niin päät saattavat kolista ja tunteet loukkaantua.
EU on myös sekaantunut tähän sähköiseen soppaan. He suunnittelevat hintakriisipykälää, kuulostaa aika kuumottavalta, mutta toivottavasti se ei tarkoita sitä, että meidän on pakko syödä kylmää ruokaa kynttilänvalossa.
Suunnittelua on siis tehty ja neuvoteltu. Mutta aika monimutkaiseksi tämä homma menee. Siinä puhutaan neuvostosta, parlamentista, komissiosta ja trilogiasta. Kuulostaa kuin pahalta scifi-elokuvalta, jossa on liikaa juonenkäänteitä.
Mykkänen viittaa myös siihen, että meidän pitäisi oppia säästämään sähköä. No, jos hintakatto todella tulee voimaan, niin säästämme sähköä ihan varmasti, mutta en ole varma, onko se sitä mitä haluamme.
Loppujen lopuksi tämä sähkön hintakatto tuntuu vähän kuin ostaisi sateenvarjon aurinkoisena päivänä. Se voi olla kiva, mutta se ei todellakaan ole ratkaisu sateen yllättäessä jos se on kotona. Ehkäpä olisi aika keskittyä enemmän tuotantoon ja kestäviin ratkaisuihin, sen sijaan että laitetaan hintakatto päähän ja toivotaan parasta.