Paikalliset kutsuvat tätä taloa “Kauhun taloksi”, sillä siellä on liikkunut outoja huhuja ja tarinoita sen asukkaista. Monet ovat vannoneet nähneensä valon palavan talossa keskellä yötä, vaikka kukaan ei ole asunut siellä vuosiin.
Eräänä päivänä neljä rohkeaa nuorta päättivät lähteä tutkimaan taloa. He olivat kuulleet tarinoita sen ympärillä tapahtuvista kummituksista ja olivat päättäneet selvittää totuuden.
Kun he saapuivat talolle, heidän oli vaikea uskoa silmiään. Talon edessä seisoi vanha miehenhaamu, joka tuijotti heitä synkällä katseellaan. Nuoret olivat ällistyneitä, mutta he eivät halunneet näyttää pelkoaan.
He tervehtivät miestä kohteliaasti ja kysyivät, mitä hän teki talon edessä yksin. Mies kertoi olevansa entinen omistaja talosta ja että hän oli joutunut jättämään sen vuosia sitten vakavan sairauden vuoksi. Hän kertoi, että talossa oli tapahtunut paljon outoja asioita ja hän oli päättänyt palata katsomaan, oliko talo vielä pystyssä.
Nuoret kuuntelivat miehen tarinaa hiljaa, mutta heidän mielensä alkoivat täyttyä pelolla. Mikä sairastumista mahtoi olla, joka oli saanut miehen jättämään kotinsa ja jättämään sen hylättynä keskelle metsää?
Mies näytti yhä synkemmältä ja hänen katseensa oli kuin jäätävä viima. Hän varoitti nuoria lähtemään pois ja jättämään talon rauhaan, mutta nuoret eivät olleet vielä valmiita luovuttamaan.
He päättivät tutkia taloa tarkemmin ja lähtivät kiertämään sen ympäri. Heidän jalkansa upposivat kosteaan maahan ja heidän sydämensä hakivat jännitystä ja pelkoa. Hetken kuluttua he saapuivat talon takaovelle, joka oli puolittain auki. Nuoret katsoivat toisiaan mietteliäästi, mutta he eivät voineet enää perääntyä.
He astuivat sisälle taloon ja olivat hetken aikaa hämmentyneitä pimeydestä ja pölystä. Heidän jalkansa narskuivat vanhojen lankkujen alla ja huoneiden seinät hengittivät menneisyyden kertomuksia. Talossa oli hiljaista ja pimeää, mutta silti he tunsivat jonkin tuijottavan heitä pimeydestä.
Kun he lähtivät tutkimaan taloa, he alkoivat kuulla omituista kolinan ja kopinaa seinien takaa. Heidän sydämensä alkoivat hakata kiivaasti ja heidän polvensa alkoivat tutista pelosta. He eivät tienneet, mitä oli tulossa ja heidän mielensä täyttyi kauhusta.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi valkoinen hahmo, joka huusi heille kimeällä äänellä. Nuoret syöksyivät ulos talosta ja juoksivat kauas metsän sisään. Heidän keuhkonsa huusivat tuskaa ja heidän silmänsä hakeutuivat valoon ja turvaan.
Kun he olivat päässeet tarpeeksi kauas talosta, he pysähtyivät hengästyneinä ja kauhistuneina. He eivät koskaan unohtaisi sitä kauhua ja pelkoa, jonka olivat kokeneet tuona päivänä metsässä. He olivat nähneet “Kauhun talon” salaisuudet ja olivat nyt vakuuttuneita, ettei se ollut paikka, johon kenenkään tulisi mennä.
He päättivät unohtaa koko tapahtuman ja jatkaa eteenpäin omiin elämiinsä. Mutta heidän mielessään tulisi aina olemaan se hetki, kun he astuivat “Kauhun taloon” ja kokivat sen kauhun ja pimeyden, joka oli piilossa sen seinien sisällä. Heidän tarinansa jäisi kertomatta, mutta jokainen heistä tiesi, ettei se talo ollut tarkoitettu elämään, vaan kauhuun ja pelkoon.